Mihin sä lämmön veit?

Viime aikoina yksi suosituimmista keskusteluaiheista naapureiden kanssa on ollut sää. "Eikö täällä olekin kylmä?", moni huikkaa kaksi paitaa päällekkäin. Lämpötila on viime viikkojen aikana usein huidellut parinkympin molemmin puolin. Jopa karaistunut suomalainen on vetäissyt villatakin aika ajoin päällensä. Kun saavuin Santhiabaan noin kolme viikkoa sitten, täällä oli todella kuuma. Nyt sää on miellyttävä. Voisin vielä mainita, että kirjoittelen tätä residenssin sisäpihalla kesämekko päällä. Uutisista päätellen, Suomessa kesämekko ei ole sopiva vaatetus ulos. Villahousut ja karvalakit kunniaan!

Pari tavaraa on osoittunut tarpeelliseksi täällä. Muhkea makuupussi lämmittää öisin, otsalamppu taas mahdollistaa liikkumisen ulkona pimeyden laskeuduttua (katulamppuja on harvakseltaan) ja romskuihin syventymisen pimeässä kaislahuoneessa. Hyttysmyrkkyä roiskin joka ilta iholleni ja se tuntuu tehoavan aika hyvin. Kauheassa kunnossa olevat läpsykkäni koristavat jalkoja oikeastaan joka päivä. Hiekkakaduilla ei oikein voi muilla jalkineilla kävellä. Yritin kyllä, baltsut imaisivat sisäänsä pari desiä hiekkaa ja muuttuivat miellyttävän harmaaksi.


Olenko muuten maininnut, että meillä ei ole lämmintä suihkua? Suomessa olen tunnettu epäekologisesta vedellä lotraamisesta. Täällä olen huomattavasti nopeampi. Miksiköhän? Välillä (lue: viileät aamut) minä kerään rohkeutta (1 2 3...) astua kylmään suihkuun, mutta yleensä se on suht'koht kivutonta. Vessa on ns. "reikävessa" ja se on vaatinut vähän totuttelua, jotta turhilta roiskeilta vältyttäisiin. Ettei mene niin sanotusti reisille.

Aamupala löytyy joko jääkaapista tai lähikaduilta. Menemme usein koko porukan voimin residenssin eteen juomaan mausteista café Toubaa ja mussuttamaan munkkeja. Toinen käypä vaihtoehto on täytetty leipä, itse pidän tonnikala- tai hernetäytteestä. Nam. Karppaajat varokaa! Aamut ovat täällä yleensä hitaita ja projektit keskittyvät iltapäiviin ja iltoihin. Tämä sopii minulle mitä parhaiten, sillä aamuvirkkua minusta ei saa. Ihanaa kyllä, muutkaan residenssiläiset eivät saa kicksejä kukonlaulun aikaan heräämisestä!

Keskus koostuu siis vessasta, suihkusta, pesuhuoneesta, sisäpihasta, kirjastosta, projektitilasta ja kaislahuoneesta. Lisäksi alakerrassa on yksi erillinen huone, jossa minä asuin ensimmäisen viikon, kun yläkerrassa ei ollut vapaata petiä. Korttelin väki käy keskuksessa opiskelemassa, harrastamassa ja ihan vaan oleskelemassa. Sisäpiha toimii välillä parturi-kampaamona, pyykkitupana, internetkahvilana ja rukouspaikkana. Me suomalaiset olemme osa naapuruston arkea, ja he meidän.

Kohta on lounasaika, vatsa kurnii. Leegi leegi!

Maaria