Lyhytelokuvia

Siinä ne tapittavat. Seison 11. tammikuuta lasten edessä ja minun pitäisi tulkata lyhytelokuvakurssilla kahden tunnin yöunien jälkeen. Harmi vaan, etten tiedä mitään lyhytelokuvista tai lapsista.

Maria ja Tommi ovat suomalaisia taiteilijoita, jotka ovat tulleet Taf Taf-residenssiin työskentelemään lasten ja nuorten lyhytelokuvaprojektin parissa. Lapset ja teini-ikäiset on jaettu kahteen ryhmään iän mukaan. He opettelevat lyhytelokuvien tekoa Tommin ja Marian asiantuntemusta ja kokemusta hyödyntäen. Tuntien lähtökohtana on ollut ihminen, eli kaikki tuohon maagiseen olentoon liittyvä. Oppilaiden oma mielikuvitus, haaveet ja elämänkokemus ovat olleet tuntien keskiössä.

Molemmilla ryhmillä on yksi opetustunti viikossa, joka on osoittanut erittäin lyhyeksi hujaukseksi. Oppilaat ovat saaneet ideoida ja harjoitella kuvakäsikirjoitusten tekoa. Lisäksi Tommi ja Maria ovat näyttäneet esimerkkejä toteutetuista lyhytelokuvista ja oppilaat ovat saaneet harjoitella äänittämistä ja videokameran käyttöä. Molemmissa ryhmissä on teoriaosuuden ja harjoitusten lomassa kuvattu yksi lyhytelokuva. Tavoitteena on, että keskuksella järjestetään lyhytelokuvafestivaali toukokuussa. Siellä näytetään lasten aikaansaannoksia ja suomalaisia lyhytelokuvia.

Kuten kuvitella saattaa, oppilailla ei ole paljoa kokemusta elokuvamaailmasta. Innokkuutta ja hienoja ideoita on sen sijaan riittänyt. Käsikirjoituksissa ei ole näkynyt Frodoa tai Harry Potteria. Sen sijaan tarinoihin on usein liittynyt rikastuminen tai köyhtyminen. Ja kuolema. Erityisen mielenkiintoisia (länsimaalaisesta näkökulmasta) ovat olleet tarinat, joihin on liittynyt yliluonnollinen aspekti tai vaihtoehtoisesti senegalilainen kyläelämä. Kuten kuvitella saattaa, kaikki ei ole aina toiminut kuten Strömsössä. Nettikatkot ovat aiheuttaneet käytännön ongelmia, kun suunnitelmissa on ollut lyhytelokuvien näyttäminen. Tunnit eivät myöskään ole olleet yhtä järjestelmällisiä kuin kotimaassa. Ylläri, eikö vaan? Oppilaat saapuvat usein myöhässä ja aikaa kuluu "turhaan" odotteluun ja asioiden järjestelyyn. Mutta voi sitä ilon määrää, kun olemme näyttäneet ensimmäisen version kuvatusta materiaalista! Samaten instrumenttien soittaminen elokuvaa varten on lasten suosikkitehtävien kärjessä.

Totuus on, että tunneista ei tulisi juuri mitään ilman Doudouta. Doudou toimii suomalaisten projektityöntekijöiden kanssa yhteistyössä lasten taidetunneilla. Minä tulkkaan ranskaksi sen, mitä Tommi ja Maria sanovat ja Doudou selittää asian vielä wolofiksi. Usein on päivänselvää, että minun höpinäni ei ole mennyt perille. Doudou toimii myös pääasiallisena kurinpitäjänä välillä äänekkäillä oppitunneilla. Eli ihan korvaamaton tyyppi.

Henkilökohtaisesta näkökulmasta voin sanoa, että kurssi on ollut minulle äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut hurjasti uutta sanavarastoa ja olen saanut arvokasta kokemusta oppilaiden edessä seisomisesta. Olen myös saanut nähdä lyhytelokuvan kuvaamisen ja äänittämisen eri vaiheet. Olen toisin sanoen oppinut lasten ja nuorten rinnalla. En ole koskaan ollut tekemisessä lasten kanssa yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Kenties minusta vielä kuoriutuu lapsirakas Maaria-täti, joka lässyttää lapsukaisille ja haaveilee omista mussukoista. Tai ehkä ei. Mutta lapset ovat kutsuneet meidät perheensä luoksi syömään ja teelle. Ei tapahtuisi usein Suomessa. Kivoja tyyppejä nuo lapset ja nuoret.

Maaria