Jäähyväiset

Viimeistä kertaa blogaamassa. Lähtöpäivä on käsillä ja Dakarissa asuminen on nyt ohi. 2,5 kuukautta meni, saas nähdä kuinka kauan menee siihen että saa kelailtua kaiken tapahtuneen ja koetun mielessään läpi. Pakko myöntää että haikeus kaappasi otteeseensa tänään, kun ymmärsin että edessä on viimeinen yö kaislahuoneen katon alla. Enkä ehtinyt sen katon alla lopulta nukkua kuin pari viikkoa.

Edellinen yö vietettiin meren rannalla nautiskellen teetä ja grillattua kanaa lähes aamunkoittoon asti. Erittäin hieno ja hauska kokemus, vaikkakin jokseenkin puutteellinen wolofin kielen taitoni rajoitti paikoitellen osallistumismahdollisuuksiani keskusteluun. Tunnelmaa se ei kuitenkaan häirinnyt yhtään, suolainen tuuli pimeältä mereltä ja murtuvien Atlantin aaltojen kohina Almadiesin rannikkoon, attaya-teen pehmeä ja makea maku lämmittämässä rintakehää ja kauempaa hiekalta kantautuva soitto ja laulu; siinä kokemus, jonka muisto säilyy mieleni syvämuistissa varmasti pitkään.

Paljon asioita koettiin ja nähtiin, paljon enemmän jäi vielä kokematta ja näkemättä. Välillä aika todellakin kulkee kuin siivillä. Senegalista on vaikea antaa mitään yksiselitteistä mielipidettä suuntaan tai toiseen (ainakaan vielä tässä vaiheessa). Paljon mahtavia asioita, paljon myös vähemmän mahtavia. Kaikkein eniten täältä jää kaipaamaan ihmisiä, mutta onneksi elämme aikana, jolloin yhteydenpito jopa Senegalin ja Suomen välillä on varsin vaivatonta. Silti olisi upeaa päästä joskus takaisin paiskaamaan vielä kättä hyvien ystävien kanssa ja nähdä, mihin elämä on heitä ja itseä kuljettanut.

Ettei homma mene aivan kyynelehtimiseksi (sen aika on myöhemmin) niin todettakoon, että lähtöpäivän rentouttavana ja hyvin organisoituna ohjelmana on päätöntä kouhkaamista ympäri Dakaria räiskyttelemässä ne viimeiset turistifotot sekä kauppojen vääntämistä markkinakadulla, jolla ovelat ostajat ottavat mittaa vielä ovelammista myyjistä. Auringonlaskun jälkeen suuri rautalintu suuntaa valkeat siipensä kohti Eurooppaa. Kiitos Afrikka, kiitos Senegal, ehkä vielä joskus tavataan.

Tätä kirjoittaessa miellyttävän lämpimän yöilman mukana ulkoa, jostain Grand Yoffin syleilystä kantautuu sisälle musiikin pauhu ja kokonaisvaltainen hyvä meno.  

Syksyllä blogia jatkaa ehkä joku muu. Jos jaksoitte lukea näitä kirjoituksia niin kiitokset siitä, ja anteeksi. Täältä tähän, Centre Sunu Ker, Santhiaba, Grand Yoff, Dakar, Senegal. Kiitos. Kuitti.