Säätöä ja hämminkiä Santhiabassa

Perhe Matikka sai leffakurssinsa päätökseen kunnon rytinällä lauantaina. Kurssin päättävän festivaalin valmisteluissa olikin sitten sen verran menoa ja meininkiä, että heikkohermoisempaa toubabia olisi saattanut hirvittää. Dakarin totuus oli tässä hommassa niin paljon tarua ihmeellisempää, että arvoisa lukija ei varmasti tarinaa uskoisi, vaikka sen tässä kertoisinkin. Asiat hoidettiin hyvin Afrikkalaisella meiningillä. Välillä tuntuu, että Senegal on niinkuin aikanaan Neuvosto-Venäjä: kenelläkään ei oikein ole mitään, mutta kaikkea kyllä saadaan järjestettyä. Ja niin tälläkin kertaa. Päivän aikana keskuksen pihaan ilmestyi äänimies jättiläismäisten ämyriensä kanssa, videotykkimies ja skriini ja jossain vaiheessa huhujen mukaan myös lisätuoleja yleisön käyttöön. Mieltä askarruttavan pitkän säätämisprosessin jälkeen homma saatiin vedettyä läpi ja ainakin lapsiyleisön mieleen tuntui näytös olevan. Jonkinasteinen onnistuminen sentään.

Aikaisemmin viikolla pidimme kunnon turistipäivän ja kävimme Ile de Goréella eli orjasaarella Dakarin etelä kärjessä. Saari oli kaunis kuin kukka eikä synkkä historia tuntunut mitenkään ahdistavana seurueemme yllä. Saaren kautta siis on aikanaan rahdattu merentakaisiin maihin orjia laivalasteittain. Saaressa hemmottelimme itseämme länsimaisella roskaruualla, jonka kuvan olemme sittemmin usein haikeina loihtineet mielemme syövereistä takaisin silmiemme eteen hikisten päivien haavekuvissa. Rahaa paloi moninkertaisesti normaaliin päivään verrattuna, mutta sitä se turistin elämä teettää. Reissu oli todella onnistunut ja ryöstömäisestä hinnasta huolimatta jäi hyvä mieli sen tekemisestä. Jos reissubudjetti antaa myöten niin voin suositella saarella käymistä.

Dak'Art taidebiennaali tarjosi myös öögalle ammennettavaa pitkin Dakarin keskustaa ja sieltä löytyi myös suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Pitihän sitä sitten käydä katsomassa myös mitä ne finskit tällä kertaa olivat saaneet aikaan. Taidematkailua voimakkaammin mieleen jäi kuitenkin paikallisten taidot kartanluvussa. Tarinan opetus: älä anna paikallisten lukea karttaa. Älä ainakaan mikäli haluat oikeasti löytää sinne, minne olet menossa. Hieman hämmentyneinä kuuntelimme paikallisen poliisin selitystä siitä kuinka kartat ovat valkoihoisten hapatusta, turhia paperiläpysköjä, jotka tehdään kaukana Euroopassa ja jotka eivät millään muodoin ole hyödyksi paikan päällä. Afrikkalainen tapa on kysyä tietä ja neuvoa ja mikäli asia jää kaivertamaan niin joku paikallinen lähtee kyllä mielellään oppaaksi näyttämään tietä. Kannattaa siis kysyä tietä. Ja jos saatte oppaan näyttämään teille tietä niin älkää missään nimessä antako hänen lukea karttaa.

Sitten oikaisu edelliseen blogimerkintään. Ruoka- ja juomakulttuurista puhuttaessa unhoittui pari ensiarvoisen tärkeää ainesta. Suomalaisia kun ollaan niin puhutaan alkoholista. Sitähän on myös Senegalissa tarjolla, joskin Muhammedin uskoa kunnioittavat reissaajat jättävät tuliliemen suosiolla kaupan hyllylle. Paikallinen panimotuote on saman pullottajan valmiste kuin limonaditkin ja tottelee näin myös samaa, kunniallista Gazellen nimeä. Peuraeläintä on siis todella jokaiseen makuun.

Tärkeämmät kurkun kostukkeet ovat kuitenkin mehut buy ja bissap. Nämä mehumaailman Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde kuuluvat täällä jokapäiväiseen elämään ja aiheuttavat todella pahoja narkoottisia riippuvuustiloja. Niiden pehmeän sokeriseen maailmaan mieli halajaa uppoutua lakkaamatta ja liha on tässä suhteessa todella heikko. Kyseisten mehujen kanssa on syytä olla varovainen, janon sammuttamisen lisäksi ne nimittäin aiheuttavat suolessa kumpikin omanlaisensa metamorfoosin. Toisin sanoen mehut ovat vatsalääkkeitä. Kermaisen helmiäisväristä buyta käytetään löysän vatsan kovettamiseen ja trooppisen punaista bissapia taas ummettuneen suoliston kirittämiseen. Nyt nokkelimmat pokkelimmat siellä jo ajattelevat, että pitääkö normaalisti toimivalle vatsalle siis tarjota molempia mehuja tasapainossa? No ensinnäkin, mikäli on onnistunut saavuttamaan vatsansa kanssa normaalia vastaavan tasapainotilan niin ansaitsee onnitteluja. Toiseksi, mehuja nautitaan yleensä muovipusseista, joihin mahtuu noin lasillisen verran nestettä ja moinen määrä ei vielä riitä kovinkaan voimakkaaseen reaktioon suoliston syövereissä. Tarjolla on toki myös virvoitusjuomaa, jossa molemmat mehut on sekoitettu samaan pulloon, jolloin ne asettuvat painovoimaa uhmaavalla tavalla molemmat eri kerroksiin pullossa ja pysyvät toisistaan erillään. Niinkuin kaiken hyvän kanssa, myös näiden mehujen kohdalla on muistettava kohtuus kaikessa.

Kun leffakurssi kerran päättyi ja alkoi lomat niin residenssiläiset ampuivat heti rannalle. Monaco Plagen kiehuvan kuumalla hiekalla oli mukavaa hetki levähtää ja nauttia Afrikan auringosta ja Atlantin suolaisilla aalloilla lilluskelu tyyneytti viikonlopun häslingissä vakavoituneen mielen ja kirkasti ajatukset taas tulevaa kohti. Samainen Afrikan aurinko pääsi myös hieman yllättämään tulkkiharjoittelijan kalpean ihon, mutta onneksi vain hieman. Viereisellä pyyhkeellä maannut ranskalainen sai sen sijaan varmasti illalla kuoria tomaatinpunaisia iholastuja kehostaan.

Nyt on sitten tultu siihen pisteeseen, jossa perhe Matikka sanoo Senegalille kiitos ja näkemiin. Lähdon hetki on torstaita ja perjantaita erottavan yön keskellä. He eivät kuitenkaan jää lepäilemään laakereilleen vaan aloittavat heti Suomeen palattuaan näyttelykiertueen. Käykää tsekkaamassa ajat ja paikat osoitteesta www.togetherforeverstudio.com. Samalla päättyvät myös tulkkaushommat ja allekirjoittanut viettää jäljellä olevat reilut kaksi viikkoaan muissa merkeissä. Vielä ehtii jättää jälkensä lukutaitoryhmään. Näissä hieman haikeissa tunnelmissa alkaa tämä toukokuun viimeinen viikko kääntyä loppupuolelleen. Pysykää kuulolla.